Olemmeko hakoteillä, jos painotetaan hakuprosessissa teknisiä yksityiskohtia?

Kysymys on varmasti käynyt monen mielessä.

Ok. "Tekninen yksityiskohta", siis: mistä puhutaan? Tarkoitetaanko nyt yhdyssanavirhettä hakemuksen tekstissä tai CV:ssä; pilkkua väärässä paikassa, vai hakijalta puuttuvaa koulutusta ja todennäköistä menestymisen mahdollisuuden puutetta haettuun työpaikkaan?

Suomessa on työmarkkinoilla suurehko kontaanto-ongelma. Työn teettäminen ja työntekijät eivät kohtaa. Aivan hiljattain 2.9.2021 kauppakamari julkaisi, YLEn uutisoinnissa, että suurin ongelma on nimenomaan ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun käyneiden saatavudesta. Eli ongelma näyttäisi olevan riittävän koulutuksen puute.

Toisinsanoen on sekä 1) paljon työttömiä työnhakijoita 2) paljon avoimia työpaikkoja, samaan aikaan. Lisäksi oikeastaan tarkemmin ottaen on luultavasti myös paljon tekemätöntä TYÖTÄ, vaikkei olisi kokonaista työpaikkaa.

Palataan hieman taaksepäin.

Miksi työtä tehdään?

Diipimmät filosofiat sivuun, sanotaan näin, että käytännössä työtä tehdään:

  • ..jotta työntekijä saa palkan eli elannon
  • ..jotta työntekijä voi kokea merkitystä elämässään
  • sosiaaliset tarpeet tyydyttyvät, kun on osa jotain porukkaa työn kautta
  • yritys haluaa estää tilanteen, jossa olemassaoleva henkilöstö alkaa kuormittua liikaa töiden kasaantuessa (johtaa palkkaukseen eli rekrytointiin), tai..
  • yritys haluaa varmistaa että se voi kasvaa, hankkimalla kapasiteettia eli tekijöitä, tai..
  • yritys haluaa varmistaa ne toimenpiteet, joita hyvin tekemällä sen asiakkaat ovat valmiita maksamaan yritykselle sen tuotteista ja palveluista
  • länsimaisen ajattelun mukaan työtä tehdään, jotta yhteiskunta ylläpitäisi elintasoa & hyvinvointia ja kehittyisi esimerkiksi ympäristöystävällisemmäksi ja inhimillisemmäksi paikaksi

Kaikilla toimialoilla on muutamaa eri laatua ammattitaitoa:

  • sellaista, jonka voi oppia helposti työtä tehdessä
  • selkeästi koulutusta vaativaa ammattitaitoa, jota ei tuosta vaan, hetkessä voi oppia työn ohessa

Laivan, bussin, ja lentokoneen henkilöstö kipparista tsuppariin asti tarvitsee koulutusta. Sairaalafyysikko tai rakennuspiirtäjä tarvitsee myös koulutusta. Virheet ovat paitsi oikeasti hengelle ja terveydelle vaarallisia, ne ovat myös kalliita; kukaan ei halua olla lentokoneessa matkustajana, jonka henkilökunta ei ole varautunut etukäteen vaativiin tilanteisiin; väärin suunniteltu rakennus voi tulla asuinkelvottomaksi, ja korjausrakentaminen on kallista puuhaa. Sairaalafyysikon todellakin pitää tietää mitä tekee. Sama pätee kirurgiin, hoitajaan ja vaikka verovirkailijaan.

Kohtaanto-ongelma tuskin kokonaisuudessaan johtuu mistään triviaalista yksittäisestä asiasta, mutta kaikki kitkan poistaminen on hyväksi työmarkkinoilla. Uskon, että olemme tietyllä tavalla luoneet ongelman itse, pala kerrallaan.

Kohtaannon eräs osa-alue voi liittyä itse työnhakuprosesseihin, tai esimerkiksi laajempaan yhteiskunnalliseen talousjärjestelmän rakenteeseen.

Palataan taas pian teeman pariin!